Lauantai 18.2.2012
Matkamme alkoi klo 6.16 aamulla. Ida ja Ronja olivat meillä yötä, niin pääsimme heti aamusta sujuvasti matkaan.
Ensimmäinen pysähdys oli Jyväskylässä, missä olimme n. klo 10. Kävimme kahvilla ja munkilla. Tytöt söivät mahtavat laskiaispullat. Seuraava pysähdys oli Oulussa Tupoksessa ruokailun merkeissä n. klo 13. Matkalla näimme komeita tuulimyllyjä. Tankkasin auton ja matka jatkui kohti Kemiä. Kaupassa kävimme Yli-Torniossa ja ostimme sunnuntaita varten tarvittavat ruokatarvikkeet. Mitä pidemmälle matka kului, sitä huonommaksi muuttui sää. Tuiskutti lunta ja vauhti täytyi pudottaa 60 km/h, että pääsisimme turvallisesti perille. Napapiirillä pysähdyimme vielä pikaisesti ottamaan kuvan todistusaineistoksi. Perillä Ylläksellä olimme n. klo 19.30. Matka meni siis 3-4 pysähdyksen taktiikalla.
Mökki odotti lämpimänä ja viihtyisänä. Tavarat sisään ja viihtymään. Tytöille oli parvella kaksi sänkyä ja minulle oma soppi alakerrassa.
Kyllä uni maittoi, ainakin kuskille. Nukuin pitkästä aikaa heräämättä koko yön, liekö pitkä ajomatka aiheuttanut tuon.
19.2.2012
Aamulla heräsimme n. klo 9. Ulkona pyrytti lunta ja taivas oli harmaa. Ajoimme ylös rinteille katsomaan keliä. Huippua ei näkynyt ja huippuhissit olivat kiinni. Huomiseksi luvattiin parempaa säätä, joten lippujen ja välineiden osto siirtyi huomiselle. Vein sukseni voideltaviksi ja ajattelin huomenna hiihdellä sillä aikaa kun tytöt rymyävät rinteessa. Ronjakin aikoo vuokrata ensin lumilaudan pariksi päiväksi, joten Ida saa olla opettajana.
Tänään syötiin kaupan lihapullia ja perunamuusia. Huomiseksi tehdään makaronilaatikkoa, mitä on sitten helppo lämmittää rinnepäivän jälkeen.
Tytöt nukkuivat ruokailun jälkeen pienet päiväunet. Polttelin takassa tulta ja nautin hiljaisuudesta. Kävin myös kaupassa täydentämässä jääkaappia. Herättyään tytötkin lähtivät karkkiostoksille. Herkuteltiin jäätelöllä ja syötiin poppareita.
20.2.2012
Aamu valkeni aurinkoisena. Lunta oli tullut eilisen ja yön aikana aika tavalla. Rinteeseen lähdimme puoli kymmenen aikaan. Ronja vuokrasi laudan ja hyvillä mielin jätin tytöt rinteeseen.
Itse lähdin hiihtolenkille ja yritin valita sellaisen reitin, että jaksan sen myös hiihtää. Olin matkalla kyllä vähän pihalla missä olin, kunnes huomasin olevani mökkimme lähistöllä. Lähdin paluumatkalle samaa reittiä ja lopussa tuntui siltä, että en jaksa kivuta enää yhtään metriä. Sukset lipsuivat ja vein ne hiihtolenkin jälkeen takaisin huoltopisteeseen ja pyysin laittamaan lisää pitoa. Kyllä minun kuntoni on tosi huono, kun olin muutaman kilometrin hiihdon jälkeen ihan poikki. Josko huomenna sitten mutkamäkeen, saa nähdä mitä siitä tulee.
Hain tyttöjä rinteestä neljän aikaan ja olivat jo valmiita palaamaan mökille. Otin pieniä filminpätkiä todisteeksi Ronjan lautailusta, huomenna aikoo kuulemma vuokrata sukset.
Nyt taitaa olla sauna valmiina, sitten vaan kylpemään. Tytöillä on hauskaa tuolla parvella, musiikki soi ja taitaa sieltä kuulua lauluakin.
Ronja kirjoittaa:
Ensimmäistä kertaa lumilaudan kanssa rinteessä. Meno oli välillä hidasta ja välillä turhan nopeaa kaatumisten kera. Onneksi en loukannut itseäni kovinkaan pahasti. Ensimmäinen kerta sompahississä oli hupaisa, pääsin hyvin alkuun, mutta loppumatkan roikuin hissistä kiinni istualteen. Päästin irti vasta perillä, roikuin siis suurimman osan matkasta. Sain hyvin opeteltua jarruttelun ja perus laskemisen, mutta en vieläkään kunnolla tiedä kumpi jalka edellä olisi parempi mennä. Hetken laskemisen jälkeen pienessä ja loivassa rinteessä, päätimme yhdessä Idan kanssa mennä ankkurihissillä punaiseen Aurinko-rinteeseen ja sitä kautta Aurinko-ravintolaan. Itse pysyin koko matkan kyydissä, mutta Ida kaatui kerran huonojen kokemusten takia. Eikun alas ja uudelleen, kun minä odotin ylhäällä.
Aurinko-rinne oli huonossa kunnossa suurten lumimöykkyjen takia, joten sitä oli hankala tälläisen aloittelijan laskea. Menimme ravintolaan, mutta siellä ei ollut ollenkaan vapaita paikkoja, eikun vaan takaisin rinteeseen. Kävimme alhaalla ostamassa berliininmunkit ja kaakaot, sekä söimme leipämme. Nyt jaksaa laskea taas vähän hankalammissakin rinteissä.
Päätimme yhdessä vaiheessa mennä metsäreittiä, joka päätyi Idan kannalta hyvin, kun taas minä jäin jumiin lumen paljouteen. Lumilauta pois ja kävelemään. Ida onneksi tuli hissiä ylös ja tuli metsän reunalle auttamaan, mutta kaatui itsekkin lumeen. Siinä sitten oli pyrkimistä pois.
Lähdimme taas pieneen rinteeseen ja opettelin toista jarrutustekniikkaa ja pyörimistä, mutta ei aikaakaan, kun mummi oli jo tullut. Halusimme (Halusin) pois paikkojen tullessa kipeiksi kaatuilun ja hissien takia.
Eikun mökille ja huomista odottelemaan!
21.2.2012
Puoli yhdeksän soi kännykkäherätyskello parvella. Pikkuhiljaa alettiin heräilemään. Kurkkasin verhojen raosta ulos ja ilmassa oli pieniä lumihiutaleita. Taivas oli pilvessä, mutta muuten sää vaikutti ihan kelvolliselta. Keitin aamupuuroa ja sen jälkeen lähdimme kohti rinteitä. Ronja päätti ottaa tällä kertaa sukset. Minä nappasin uusintavoitelussa olleet sukseni matkaan ja jätin tytöt mäkeen "oman onnensa nojaan".
Palasin takaisin kämpille ja keittelin vielä kahvit. Juodessani suunnittelin päivän hiihtoreittiä ja mottona oli mahdollisimman tasaista koko matka. Niinpä sitten lähdin kohti Aurinkotupaa. Juuri kun olin lähdössä, Ronja soitti ja ilmoitti haluavansa vaihtaa sukset sittenkin lautaan. Onneksi vaihto onnistui ilman minun läsnäoloani, koska olin jo ladulla. En tiedä mitä olivat suksille huoltopisteessä tehneet, mutta mielestäni ne lipsuivat enemmän kuin eilen. Hiihdin kuitenkin noin 8 kilometriä, mikä tällä kunnolla on ihan hyvä saavutus. Päivän mittaan pilvet väistyivät ja sininen taivas näyttäytyi.
Mökillä käynnistin tietokoneen ja tein jonkin aikaa opintotehtäviäni. Puoli viiden aikaan hain punaposkiset tytöt rinteestä. Lämmitimme eilistä makaronilaatikkoa ja paistelin lättyjä. Pelasimme kolme kierrosta Blokusta ja yhden erän Maijaa, tosin siihen Ida ei halunnut osallistua. Yritin siinä sivussa myös tehdä opintotehtävääni, mutta yritykseksi taisi jäädä.
Huomenna sitten mäkeen, myös minä. Ovat luvanneet aurinkoista säätä huomiseksi. Saas nähdä miten jaksan koko päivän olla mäessä.
22.2.2012
Tänään on yhteinen rinnepäivä. Päivä alkoi aurinkoisena ja jatkui iltapäivään asti. Pientä harsoa oli auringon edessä päivällä, mutta se hävisi iltapäivällä. Jonottelin itselleni suksia ja tytöt painuivat mäkeen. Sain onneksi omin avuin monojen soljet kiinni. Suunnistin tekniikkarinteeseen, sillä epäilin taitojeni ruostuneen. Muutaman laskukerran jälkeen alkoi rytmi löytymään ja laskin useita rinteitä alas. Myös huipulla kävin ja laskin ylipitkää alas ja toisen kerran yhdessä tyttöjen kanssa Aurinkorinnettä. Muutamia kuvia sain otetuksi ja pari filmin pätkää. Neljän aikaan alkoi jaloissa tuntua ja suunnistin autolle tyttöjä odottamaan. Mökille päästyämme, pistin saunan lämpimään ja tytöt saivat ensimmäisen vuoron.
Ronja kirjoittaa:
Rinteessä oli tällä kertaa vähän kovempi vauhti taitojeni kehittyessä. Huipultakin pari kertaa tulimme Idan kanssa. Laskimme myös metsäreittejä, jotka antavat adrenaliinia vauhdin kohotessa ja mutkien, sekä hyppyjen saatteessa. Voisin jopa kehua itseäni hyväksi, mutta kaatumiset estävät sen. Kaaduin pahemmin kuin yleensä tänään. Pyörähdin jotenkin ja tunsin olevani ilmassa, kunnes tulin jalat kiemuralla laudan kanssa melkein pää edellä alas, kyllä jysähti.
Rinteiden jälkeen menimme mökkiin, mutta ennen kuin pääsimme sisään, kuulimme huskyen ulvovan ja haukkuvan. Äkkiä lumilautakengät ja -kypärä pois. Juosten katsomaan noita koiria. Pettymys, huskyt olivat pienissä häkeissä, paitsi ne jotka olivat juoksemassa. Osa niistä itki ja ulvoi. Oli siellä pari alaskanmalamuuttia omassa aitauksessaan. Yksi alaskanmalamuutti rupesi ulvomaan ja minä myös, pääsin samalle taajuudelle, mutta silloin Idan korvat oli särkyä. Nyt ollaan taas mökillä rentoutumassa lihakset jumissa iltaa jatkaen.
23.2.2012
Päivä valkeni harmaana. Valvoin eilen myöhään ja olisi nukuttanut aamulla, mutta tyttöjen puhelin herätteli puoli yhdeksän. Tytöt touhusivat aamupalan ja pukivat kamppeet päälleen. Ronja kävi putsaamassa auton ja niinpä vein tytöt mäkeen
n. klo 10. Mökille palattuani keittelin kahvit ja valmistauduin lähtemään hiihtolenkille. Tosin matkaan pääsin vasta 12 jälkeen. Hiihtelin mukavan lenkin Ahvenkankaalle, matkaa kertyi n. 14 kilometriä. Aurinkokin alkoi paistamaan loppumatkasta. Ronja soitti kun olin taipaleella, että ovat väsyneitä ja haluavat mökille. Saivat tällä kertaa kävellä koko matkan ja yhtäaikaa saavuimme mökille.
Kyllä lihaksissa tuntui, että liikuntaa on tullut harrastettua. Ruoaksi tein muusia lihapullien kanssa ja huomiseksi hyvää keittoa, missä on vihanneksia ja broilerinsuikaleita. Huomenna sitten viimeinen päivä ja sen aion viettää mäessä, kun on luvattu hienoa keliä.
24.2.2012
Aamu valkeni aurinkoisena, pakkasta oli -22. Aloitin heti aamusta pakkaamaan tavaroita valmiiksi, koska lähdemme viimeistään viideltä ajelemaan kohti Kärsämäkeä, mistä olen varannut motellista meille huoneen. Näin helpotan ajomatkan rasituksia, siis ajattelen tässä itseäni. Mäessä olimme n. puoli yksitoista ja tytöt häipyivät sen siliän tien mäkeen. Sovimme, että tänään käymme Äkäslompolon puolella. Otin itselleni 3 tunnin hissilipun ja suuntasin suoraan gondoliin ja huipulle. Sieltä pääsi siirtymärinnettä pitkin Äkäslompolon puolelle. Laskin siellä muutamia mäkiä ja näin tytötkin lautoineen. Tunnin jälkeen siirryin takaisin Ylläksen puolelle ja laskin Harrin rinteen alas ja kävin rommikaakaolla Aurinkoterassilla. Kolusin rinteitä minkä kerkisin, koska aika oli loppumassa. Laskin myös maailmancup-rinteen ja puolivälissä suksi haukkasi ja pyllähdin nurin. Laskin selälläni pää alaspäin noin 4 metriä ennenkuin sain pysäytettyä vauhdin. Sitten vain suksille takaisin ja alas. Viimeisellä nousulla gondolilla sukseni vaihtuivat toisiin ja olin vähän aikaa pulassa huipulla, kun mono ei pysynyt suksessa kiinni. Onneksi löysin henkilökuntaa, joka ruuvasi säädöt oikein. Vähän harmitti, kun aikaa kului hukkaan.
Loppu iltapäivästä meni pakkaillessa ja viiden aikaan lähdimme taipaleelle kohti Kärsämäkeä, johon saavuimme yhdentoista aikaa.
Ronja kirjoittaa:
Mummi kertoikin jo suurimman osan päivän tapahtumista, mutta meidän reissut ja kävelyt jäi kertomatta. Aamulla lähdimme heti gondoli-hissillä Äkäslompolon puolelle laskemaan, mutta ylhäällä huomasin rinteiden olevan aika jyrkkiä. Tulin kauhuissani ja peloissani jarrutellen ensimmäisen rinteen (Kurun) alas. Suutuin itselleni jatkuvan kaatumiseni takia, yhä uudelleen ja uudelleen. Menimme rinteitä ja minun johdostani päädyimme tuolihissille. Molemmat valitimme, sillä hississä olo sattui ainakin minun jalkaani ja paljon, koska lumilauta roikkui vain toisessa jalassa määräysten takia. Kuinka typerää. Sain kumminkin hetken ahkeroinnin jälkeen laudasta kiinni kädellä, jolloin lauta ei enään roikkunut. Kiitos Idan. Hissin jälkeen tuli pitkä kävelymatka ylös. Emme halunneet laskea ankkurihissille alas ja mennä takaisin ylös. Matka oli rankempi mitä odotimme, mutta kun pääsimme huipulle, kävimme juomassa kaakaot ja syömässä munkkia, sekä donitsia. Loput mummi jo jotakuinkin kertoi.
